nukittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nukittaminen (38)
- teonnimi verbistä nukittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nukittaminen | nukittamiset |
| genetiivi | nukittamisen | nukittamisten nukittamisien |
| partitiivi | nukittamista | nukittamisia |
| akkusatiivi | nukittaminen; nukittamisen |
nukittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nukittamisessa | nukittamisissa |
| elatiivi | nukittamisesta | nukittamisista |
| illatiivi | nukittamiseen | nukittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nukittamisella | nukittamisilla |
| ablatiivi | nukittamiselta | nukittamisilta |
| allatiivi | nukittamiselle | nukittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nukittamisena (nukittamisna) |
nukittamisina |
| translatiivi | nukittamiseksi | nukittamisiksi |
| abessiivi | nukittamisetta | nukittamisitta |
| instruktiivi | – | nukittamisin |
| komitatiivi | – | nukittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nukittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nukittamis- | |