noste

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

noste (48)

  1. (fysiikka) Arkhimedeen lain mukaisesti nesteeseen tai kaasuun upotettuun kappaleeseen suoraan ylöspäin vaikuttava voima
  2. (kuvaannollisesti) kasvu, nousujohteisuus
    Näyttelijän suosio oli vahvassa nosteessa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnost̪eˣ/
  • tavutus: nos‧te

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi noste nosteet
genetiivi nosteen nosteiden
nosteitten
partitiivi nostetta nosteita
akkusatiivi noste;
nosteen
nosteet
sisäpaikallissijat
inessiivi nosteessa nosteissa
elatiivi nosteesta nosteista
illatiivi nosteeseen nosteisiin
nosteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nosteella nosteilla
ablatiivi nosteelta nosteilta
allatiivi nosteelle nosteille
muut sijamuodot
essiivi nosteena nosteina
translatiivi nosteeksi nosteiksi
abessiivi nosteetta nosteitta
instruktiivi nostein
komitatiivi nosteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nostee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
nostet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • noste Kielitoimiston sanakirjassa
  • noste Tieteen termipankissa