nokittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nokittaminen (38)
- teonnimi verbistä nokittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nokittaminen | nokittamiset |
| genetiivi | nokittamisen | nokittamisten nokittamisien |
| partitiivi | nokittamista | nokittamisia |
| akkusatiivi | nokittaminen; nokittamisen |
nokittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nokittamisessa | nokittamisissa |
| elatiivi | nokittamisesta | nokittamisista |
| illatiivi | nokittamiseen | nokittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nokittamisella | nokittamisilla |
| ablatiivi | nokittamiselta | nokittamisilta |
| allatiivi | nokittamiselle | nokittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nokittamisena (nokittamisna) |
nokittamisina |
| translatiivi | nokittamiseksi | nokittamisiksi |
| abessiivi | nokittamisetta | nokittamisitta |
| instruktiivi | – | nokittamisin |
| komitatiivi | – | nokittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nokittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nokittamis- | |