nokeaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nokeaminen (38)
- teonnimi verbistä noeta
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nokeaminen | nokeamiset |
| genetiivi | nokeamisen | nokeamisten nokeamisien |
| partitiivi | nokeamista | nokeamisia |
| akkusatiivi | nokeaminen; nokeamisen |
nokeamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nokeamisessa | nokeamisissa |
| elatiivi | nokeamisesta | nokeamisista |
| illatiivi | nokeamiseen | nokeamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nokeamisella | nokeamisilla |
| ablatiivi | nokeamiselta | nokeamisilta |
| allatiivi | nokeamiselle | nokeamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nokeamisena (nokeamisna) |
nokeamisina |
| translatiivi | nokeamiseksi | nokeamisiksi |
| abessiivi | nokeamisetta | nokeamisitta |
| instruktiivi | – | nokeamisin |
| komitatiivi | – | nokeamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nokeamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nokeamis- | |