niskuri

Suomi

Substantiivi

niskuri (6)

niskuroiva, vastaanhangoitteleva henkilö

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	niskuri	niskurit
genetiivi	niskurin	niskurien niskureiden niskureitten
partitiivi	niskuria	niskureita niskureja
akkusatiivi	niskuri; niskurin	niskurit
sisäpaikallissijat
inessiivi	niskurissa	niskureissa
elatiivi	niskurista	niskureista
illatiivi	niskuriin	niskureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	niskurilla	niskureilla
ablatiivi	niskurilta	niskureilta
allatiivi	niskurille	niskureille
muut sijamuodot
essiivi	niskurina	niskureina
translatiivi	niskuriksi	niskureiksi
abessiivi	niskuritta	niskureitta
instruktiivi	–	niskurein
komitatiivi	–	niskureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	niskuri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi niskata tai sen kantasana substantiivi niska + johdin -uri; Sanaa on käytetty alun perin vetoeläimistä. Ne kun jäykistävät niskansa liikkeelle lähtöä vastustaessaan.^[1]

Käännökset

1. niskuroiva henkilö

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

verbit: niskuroida

Aiheesta muualla

niskuri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

↑ Kirsi-Maria Nummila: Tekijännimet Mikael Agricolan teosten kielessä. Henkilötarkoitteisten johdosten merkitykset, funktiot ja rakenteet, s. 158. Turku: Turun yliopisto, 2011. ISBN: 978-951-29-4866-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.6.2025).

[1] Kirsi-Maria Nummila: Tekijännimet Mikael Agricolan teosten kielessä. Henkilötarkoitteisten johdosten merkitykset, funktiot ja rakenteet, s. 158. Turku: Turun yliopisto, 2011. ISBN: 978-951-29-4866-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.6.2025).

[1]