nimittelevä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
nimittelevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä nimitellä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nimittelevä | nimittelevät |
| genetiivi | nimittelevän | nimittelevien (nimitteleväin) |
| partitiivi | nimittelevää | nimitteleviä |
| akkusatiivi | nimittelevä; nimittelevän |
nimittelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nimittelevässä | nimittelevissä |
| elatiivi | nimittelevästä | nimittelevistä |
| illatiivi | nimittelevään | nimitteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nimittelevällä | nimittelevillä |
| ablatiivi | nimittelevältä | nimitteleviltä |
| allatiivi | nimittelevälle | nimitteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nimittelevänä | nimittelevinä |
| translatiivi | nimitteleväksi | nimitteleviksi |
| abessiivi | nimittelevättä | nimittelevittä |
| instruktiivi | – | nimittelevin |
| komitatiivi | – | nimittelevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |