nimitteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nimitteleminen (38)
- teonnimi verbistä nimitellä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nimitteleminen | nimittelemiset |
| genetiivi | nimittelemisen | nimittelemisten nimittelemisien |
| partitiivi | nimittelemistä | nimittelemisiä |
| akkusatiivi | nimitteleminen; nimittelemisen |
nimittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nimittelemisessä | nimittelemisissä |
| elatiivi | nimittelemisestä | nimittelemisistä |
| illatiivi | nimittelemiseen | nimittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nimittelemisellä | nimittelemisillä |
| ablatiivi | nimittelemiseltä | nimittelemisiltä |
| allatiivi | nimittelemiselle | nimittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nimittelemisenä (nimittelemisnä) |
nimittelemisinä |
| translatiivi | nimittelemiseksi | nimittelemisiksi |
| abessiivi | nimittelemisettä | nimittelemisittä |
| instruktiivi | – | nimittelemisin |
| komitatiivi | – | nimittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nimittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nimittelemis- | |