neuvokkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

neuvokkuus (40)

  1. se, että on neuvokas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈneu̯ʋokːuːs/
  • tavutus: neu‧vok‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi neuvokkuus neuvokkuudet
genetiivi neuvokkuuden neuvokkuuksien
partitiivi neuvokkuutta neuvokkuuksia
akkusatiivi neuvokkuus;
neuvokkuuden
neuvokkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi neuvokkuudessa neuvokkuuksissa
elatiivi neuvokkuudesta neuvokkuuksista
illatiivi neuvokkuuteen neuvokkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi neuvokkuudella neuvokkuuksilla
ablatiivi neuvokkuudelta neuvokkuuksilta
allatiivi neuvokkuudelle neuvokkuuksille
muut sijamuodot
essiivi neuvokkuutena neuvokkuuksina
translatiivi neuvokkuudeksi neuvokkuuksiksi
abessiivi neuvokkuudetta neuvokkuuksitta
instruktiivi neuvokkuuksin
komitatiivi neuvokkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo neuvokkuude-
vahva vartalo neuvokkuute-
konsonantti-
vartalo
neuvokkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan neuvokas vartalosta neuvokk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]