neutraloituminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
neutraloituminen (38)
- teonnimi verbistä neutraloitua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | neutraloituminen | neutraloitumiset |
| genetiivi | neutraloitumisen | neutraloitumisten neutraloitumisien |
| partitiivi | neutraloitumista | neutraloitumisia |
| akkusatiivi | neutraloituminen; neutraloitumisen |
neutraloitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | neutraloitumisessa | neutraloitumisissa |
| elatiivi | neutraloitumisesta | neutraloitumisista |
| illatiivi | neutraloitumiseen | neutraloitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | neutraloitumisella | neutraloitumisilla |
| ablatiivi | neutraloitumiselta | neutraloitumisilta |
| allatiivi | neutraloitumiselle | neutraloitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | neutraloitumisena (neutraloitumisna) |
neutraloitumisina |
| translatiivi | neutraloitumiseksi | neutraloitumisiksi |
| abessiivi | neutraloitumisetta | neutraloitumisitta |
| instruktiivi | – | neutraloitumisin |
| komitatiivi | – | neutraloitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | neutraloitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
neutraloitumis- | |