neutraloiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
neutraloiminen (38)
- teonnimi verbistä neutraloida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | neutraloiminen | neutraloimiset |
| genetiivi | neutraloimisen | neutraloimisten neutraloimisien |
| partitiivi | neutraloimista | neutraloimisia |
| akkusatiivi | neutraloiminen; neutraloimisen |
neutraloimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | neutraloimisessa | neutraloimisissa |
| elatiivi | neutraloimisesta | neutraloimisista |
| illatiivi | neutraloimiseen | neutraloimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | neutraloimisella | neutraloimisilla |
| ablatiivi | neutraloimiselta | neutraloimisilta |
| allatiivi | neutraloimiselle | neutraloimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | neutraloimisena (neutraloimisna) |
neutraloimisina |
| translatiivi | neutraloimiseksi | neutraloimisiksi |
| abessiivi | neutraloimisetta | neutraloimisitta |
| instruktiivi | – | neutraloimisin |
| komitatiivi | – | neutraloimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | neutraloimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
neutraloimis- | |