naurattaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
naurattaminen (38)
- teonnimi verbistä naurattaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naurattaminen | naurattamiset |
| genetiivi | naurattamisen | naurattamisten naurattamisien |
| partitiivi | naurattamista | naurattamisia |
| akkusatiivi | naurattaminen; naurattamisen |
naurattamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | naurattamisessa | naurattamisissa |
| elatiivi | naurattamisesta | naurattamisista |
| illatiivi | naurattamiseen | naurattamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | naurattamisella | naurattamisilla |
| ablatiivi | naurattamiselta | naurattamisilta |
| allatiivi | naurattamiselle | naurattamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | naurattamisena (naurattamisna) |
naurattamisina |
| translatiivi | naurattamiseksi | naurattamisiksi |
| abessiivi | naurattamisetta | naurattamisitta |
| instruktiivi | – | naurattamisin |
| komitatiivi | – | naurattamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | naurattamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
naurattamis- | |