naurahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
naurahtaminen (38)
- teonnimi verbistä naurahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naurahtaminen | naurahtamiset |
| genetiivi | naurahtamisen | naurahtamisten naurahtamisien |
| partitiivi | naurahtamista | naurahtamisia |
| akkusatiivi | naurahtaminen; naurahtamisen |
naurahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | naurahtamisessa | naurahtamisissa |
| elatiivi | naurahtamisesta | naurahtamisista |
| illatiivi | naurahtamiseen | naurahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | naurahtamisella | naurahtamisilla |
| ablatiivi | naurahtamiselta | naurahtamisilta |
| allatiivi | naurahtamiselle | naurahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | naurahtamisena (naurahtamisna) |
naurahtamisina |
| translatiivi | naurahtamiseksi | naurahtamisiksi |
| abessiivi | naurahtamisetta | naurahtamisitta |
| instruktiivi | – | naurahtamisin |
| komitatiivi | – | naurahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | naurahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
naurahtamis- | |