narri

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: närri


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

narri (5)

  1. yleensä hoviin kuulunut henkilö, jonka tehtävänä oli hauskuttaa kuulijoitaan esimerkiksi vitsejä kertomalla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnɑr.ri/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi narri narrit
genetiivi narrin narrien
partitiivi narria narreja
akkusatiivi narri;
narrin
narrit
sisäpaikallissijat
inessiivi narrissa narreissa
elatiivi narrista narreista
illatiivi narriin narreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi narrilla narreilla
ablatiivi narrilta narreilta
allatiivi narrille narreille
muut sijamuodot
essiivi narrina narreina
translatiivi narriksi narreiksi
abessiivi narritta narreitta
instruktiivi narrein
komitatiivi narreine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hovinarri, narrinpeli, narrinpuku

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • narri Kielitoimiston sanakirjassa

Italia[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

narri

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä narrare
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä narrare
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä narrare
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä narrare