narkkaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
narkkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä narkata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | narkkaava | narkkaavat |
| genetiivi | narkkaavan | narkkaavien (narkkaavain) |
| partitiivi | narkkaavaa | narkkaavia |
| akkusatiivi | narkkaava; narkkaavan | narkkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | narkkaavassa | narkkaavissa |
| elatiivi | narkkaavasta | narkkaavista |
| illatiivi | narkkaavaan | narkkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | narkkaavalla | narkkaavilla |
| ablatiivi | narkkaavalta | narkkaavilta |
| allatiivi | narkkaavalle | narkkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | narkkaavana | narkkaavina |
| translatiivi | narkkaavaksi | narkkaaviksi |
| abessiivi | narkkaavatta | narkkaavitta |
| instruktiivi | – | narkkaavin |
| komitatiivi | – | narkkaavine |