narkkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
narkkaaminen (38)
- teonnimi verbistä narkata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | narkkaaminen | narkkaamiset |
| genetiivi | narkkaamisen | narkkaamisten narkkaamisien |
| partitiivi | narkkaamista | narkkaamisia |
| akkusatiivi | narkkaaminen; narkkaamisen |
narkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | narkkaamisessa | narkkaamisissa |
| elatiivi | narkkaamisesta | narkkaamisista |
| illatiivi | narkkaamiseen | narkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | narkkaamisella | narkkaamisilla |
| ablatiivi | narkkaamiselta | narkkaamisilta |
| allatiivi | narkkaamiselle | narkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | narkkaamisena (narkkaamisna) |
narkkaamisina |
| translatiivi | narkkaamiseksi | narkkaamisiksi |
| abessiivi | narkkaamisetta | narkkaamisitta |
| instruktiivi | – | narkkaamisin |
| komitatiivi | – | narkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | narkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
narkkaamis- | |