naposteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
naposteleminen (38)
- teonnimi verbistä napostella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | naposteleminen | napostelemiset |
| genetiivi | napostelemisen | napostelemisten napostelemisien |
| partitiivi | napostelemista | napostelemisia |
| akkusatiivi | naposteleminen; napostelemisen |
napostelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | napostelemisessa | napostelemisissa |
| elatiivi | napostelemisesta | napostelemisista |
| illatiivi | napostelemiseen | napostelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | napostelemisella | napostelemisilla |
| ablatiivi | napostelemiselta | napostelemisilta |
| allatiivi | napostelemiselle | napostelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | napostelemisena (napostelemisna) |
napostelemisina |
| translatiivi | napostelemiseksi | napostelemisiksi |
| abessiivi | napostelemisetta | napostelemisitta |
| instruktiivi | – | napostelemisin |
| komitatiivi | – | napostelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | napostelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
napostelemis- | |