namu

Wikisanakirjasta
Katso myös: Namu

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

namu (1) (komparatiivi namumpi, superlatiivi namuin) (taivutus [luo])

  1. (puhekieltä) haluttava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnɑmu/
  • tavutus: na‧mu

Substantiivi[muokkaa]

namu (1)[1]

  1. (puhekieltä) karkki, namunen
  2. (puhekieltä) viehättävä henkilö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi namu namut
genetiivi namun namujen
partitiivi namua namuja
akkusatiivi namu;
namun
namut
sisäpaikallissijat
inessiivi namussa namuissa
elatiivi namusta namuista
illatiivi namuun namuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi namulla namuilla
ablatiivi namulta namuilta
allatiivi namulle namuille
muut sijamuodot
essiivi namuna namuina
translatiivi namuksi namuiksi
abessiivi namutta namuitta
instruktiivi namuin
komitatiivi namuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo namu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

namupala, namusetä, namusyöttö

Nukuoro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

namu

  1. (eläintiede) hyttynen

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1