nalkuttanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
nalkuttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä nalkuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nalkuttanut | nalkuttaneet |
| genetiivi | nalkuttaneen | nalkuttaneiden nalkuttaneitten |
| partitiivi | nalkuttanutta | nalkuttaneita |
| akkusatiivi | nalkuttanut; nalkuttaneen | nalkuttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nalkuttaneessa | nalkuttaneissa |
| elatiivi | nalkuttaneesta | nalkuttaneista |
| illatiivi | nalkuttaneeseen | nalkuttaneisiin nalkuttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nalkuttaneella | nalkuttaneilla |
| ablatiivi | nalkuttaneelta | nalkuttaneilta |
| allatiivi | nalkuttaneelle | nalkuttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nalkuttaneena | nalkuttaneina |
| translatiivi | nalkuttaneeksi | nalkuttaneiksi |
| abessiivi | nalkuttaneetta | nalkuttaneitta |
| instruktiivi | – | nalkuttanein |
| komitatiivi | – | nalkuttaneine |