nakkeleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nakkeleminen (38)
- teonnimi verbistä nakella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nakkeleminen | nakkelemiset |
| genetiivi | nakkelemisen | nakkelemisten nakkelemisien |
| partitiivi | nakkelemista | nakkelemisia |
| akkusatiivi | nakkeleminen; nakkelemisen |
nakkelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nakkelemisessa | nakkelemisissa |
| elatiivi | nakkelemisesta | nakkelemisista |
| illatiivi | nakkelemiseen | nakkelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nakkelemisella | nakkelemisilla |
| ablatiivi | nakkelemiselta | nakkelemisilta |
| allatiivi | nakkelemiselle | nakkelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nakkelemisena (nakkelemisna) |
nakkelemisina |
| translatiivi | nakkelemiseksi | nakkelemisiksi |
| abessiivi | nakkelemisetta | nakkelemisitta |
| instruktiivi | – | nakkelemisin |
| komitatiivi | – | nakkelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nakkelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nakkelemis- | |