närkästyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
närkästyminen (38)
- teonnimi verbistä närkästyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | närkästyminen | närkästymiset |
| genetiivi | närkästymisen | närkästymisten närkästymisien |
| partitiivi | närkästymistä | närkästymisiä |
| akkusatiivi | närkästyminen; närkästymisen |
närkästymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | närkästymisessä | närkästymisissä |
| elatiivi | närkästymisestä | närkästymisistä |
| illatiivi | närkästymiseen | närkästymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | närkästymisellä | närkästymisillä |
| ablatiivi | närkästymiseltä | närkästymisiltä |
| allatiivi | närkästymiselle | närkästymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | närkästymisenä (närkästymisnä) |
närkästymisinä |
| translatiivi | närkästymiseksi | närkästymisiksi |
| abessiivi | närkästymisettä | närkästymisittä |
| instruktiivi | – | närkästymisin |
| komitatiivi | – | närkästymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | närkästymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
närkästymis- | |