myllyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
myllyttäminen (38)
- teonnimi verbistä myllyttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | myllyttäminen | myllyttämiset |
| genetiivi | myllyttämisen | myllyttämisten myllyttämisien |
| partitiivi | myllyttämistä | myllyttämisiä |
| akkusatiivi | myllyttäminen; myllyttämisen |
myllyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | myllyttämisessä | myllyttämisissä |
| elatiivi | myllyttämisestä | myllyttämisistä |
| illatiivi | myllyttämiseen | myllyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | myllyttämisellä | myllyttämisillä |
| ablatiivi | myllyttämiseltä | myllyttämisiltä |
| allatiivi | myllyttämiselle | myllyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | myllyttämisenä (myllyttämisnä) |
myllyttämisinä |
| translatiivi | myllyttämiseksi | myllyttämisiksi |
| abessiivi | myllyttämisettä | myllyttämisittä |
| instruktiivi | – | myllyttämisin |
| komitatiivi | – | myllyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | myllyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
myllyttämis- | |