myllertäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
myllertäminen (38)
- teonnimi verbistä myllertää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | myllertäminen | myllertämiset |
| genetiivi | myllertämisen | myllertämisten myllertämisien |
| partitiivi | myllertämistä | myllertämisiä |
| akkusatiivi | myllertäminen; myllertämisen |
myllertämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | myllertämisessä | myllertämisissä |
| elatiivi | myllertämisestä | myllertämisistä |
| illatiivi | myllertämiseen | myllertämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | myllertämisellä | myllertämisillä |
| ablatiivi | myllertämiseltä | myllertämisiltä |
| allatiivi | myllertämiselle | myllertämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | myllertämisenä (myllertämisnä) |
myllertämisinä |
| translatiivi | myllertämiseksi | myllertämisiksi |
| abessiivi | myllertämisettä | myllertämisittä |
| instruktiivi | – | myllertämisin |
| komitatiivi | – | myllertämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | myllertämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
myllertämis- | |