myötöraja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
myötöraja (9)
- vetojännityksen suuruus hetkellä, jolloin kappaleeseen muodostuu pysyviä muodonmuutoksia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | myötöraja | myötörajat |
| genetiivi | myötörajan | myötörajojen (myötörajain) |
| partitiivi | myötörajaa | myötörajoja |
| akkusatiivi | myötöraja; myötörajan |
myötörajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | myötörajassa | myötörajoissa |
| elatiivi | myötörajasta | myötörajoista |
| illatiivi | myötörajaan | myötörajoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | myötörajalla | myötörajoilla |
| ablatiivi | myötörajalta | myötörajoilta |
| allatiivi | myötörajalle | myötörajoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | myötörajana | myötörajoina |
| translatiivi | myötörajaksi | myötörajoiksi |
| abessiivi | myötörajatta | myötörajoitta |
| instruktiivi | – | myötörajoin |
| komitatiivi | – | myötörajoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | myötöraja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. vetojännityksen suuruus hetkellä, jolloin kappaleeseen muodostuu pysyviä muodonmuutoksia
|