myötäilevä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
myötäilevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä myötäillä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | myötäilevä | myötäilevät |
| genetiivi | myötäilevän | myötäilevien (myötäileväin) |
| partitiivi | myötäilevää | myötäileviä |
| akkusatiivi | myötäilevä; myötäilevän |
myötäilevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | myötäilevässä | myötäilevissä |
| elatiivi | myötäilevästä | myötäilevistä |
| illatiivi | myötäilevään | myötäileviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | myötäilevällä | myötäilevillä |
| ablatiivi | myötäilevältä | myötäileviltä |
| allatiivi | myötäilevälle | myötäileville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | myötäilevänä | myötäilevinä |
| translatiivi | myötäileväksi | myötäileviksi |
| abessiivi | myötäilevättä | myötäilevittä |
| instruktiivi | – | myötäilevin |
| komitatiivi | – | myötäilevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |