myötäileminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]myötäileminen (38)
- teonnimi verbistä myötäillä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | myötäileminen | myötäilemiset |
| genetiivi | myötäilemisen | myötäilemisten myötäilemisien |
| partitiivi | myötäilemistä | myötäilemisiä |
| akkusatiivi | myötäileminen; myötäilemisen |
myötäilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | myötäilemisessä | myötäilemisissä |
| elatiivi | myötäilemisestä | myötäilemisistä |
| illatiivi | myötäilemiseen | myötäilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | myötäilemisellä | myötäilemisillä |
| ablatiivi | myötäilemiseltä | myötäilemisiltä |
| allatiivi | myötäilemiselle | myötäilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | myötäilemisenä (myötäilemisnä) |
myötäilemisinä |
| translatiivi | myötäilemiseksi | myötäilemisiksi |
| abessiivi | myötäilemisettä | myötäilemisittä |
| instruktiivi | – | myötäilemisin |
| komitatiivi | – | myötäilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | myötäilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
myötäilemis- | |