muunteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
muunteleminen (38)
- teonnimi verbistä muunnella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muunteleminen | muuntelemiset |
| genetiivi | muuntelemisen | muuntelemisten muuntelemisien |
| partitiivi | muuntelemista | muuntelemisia |
| akkusatiivi | muunteleminen; muuntelemisen |
muuntelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muuntelemisessa | muuntelemisissa |
| elatiivi | muuntelemisesta | muuntelemisista |
| illatiivi | muuntelemiseen | muuntelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muuntelemisella | muuntelemisilla |
| ablatiivi | muuntelemiselta | muuntelemisilta |
| allatiivi | muuntelemiselle | muuntelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muuntelemisena (muuntelemisna) |
muuntelemisina |
| translatiivi | muuntelemiseksi | muuntelemisiksi |
| abessiivi | muuntelemisetta | muuntelemisitta |
| instruktiivi | – | muuntelemisin |
| komitatiivi | – | muuntelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | muuntelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
muuntelemis- | |