mutkistuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]mutkistuminen (38)
- teonnimi verbistä mutkistua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mutkistuminen | mutkistumiset |
| genetiivi | mutkistumisen | mutkistumisten mutkistumisien |
| partitiivi | mutkistumista | mutkistumisia |
| akkusatiivi | mutkistuminen; mutkistumisen |
mutkistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mutkistumisessa | mutkistumisissa |
| elatiivi | mutkistumisesta | mutkistumisista |
| illatiivi | mutkistumiseen | mutkistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mutkistumisella | mutkistumisilla |
| ablatiivi | mutkistumiselta | mutkistumisilta |
| allatiivi | mutkistumiselle | mutkistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mutkistumisena (mutkistumisna) |
mutkistumisina |
| translatiivi | mutkistumiseksi | mutkistumisiksi |
| abessiivi | mutkistumisetta | mutkistumisitta |
| instruktiivi | – | mutkistumisin |
| komitatiivi | – | mutkistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mutkistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mutkistumis- | |