murtava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
murtava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä murtaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | murtava | murtavat |
| genetiivi | murtavan | murtavien (murtavain) |
| partitiivi | murtavaa | murtavia |
| akkusatiivi | murtava; murtavan | murtavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | murtavassa | murtavissa |
| elatiivi | murtavasta | murtavista |
| illatiivi | murtavaan | murtaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | murtavalla | murtavilla |
| ablatiivi | murtavalta | murtavilta |
| allatiivi | murtavalle | murtaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | murtavana | murtavina |
| translatiivi | murtavaksi | murtaviksi |
| abessiivi | murtavatta | murtavitta |
| instruktiivi | – | murtavin |
| komitatiivi | – | murtavine |