munaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
munaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä munata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | munaava | munaavat |
| genetiivi | munaavan | munaavien (munaavain) |
| partitiivi | munaavaa | munaavia |
| akkusatiivi | munaava; munaavan | munaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | munaavassa | munaavissa |
| elatiivi | munaavasta | munaavista |
| illatiivi | munaavaan | munaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | munaavalla | munaavilla |
| ablatiivi | munaavalta | munaavilta |
| allatiivi | munaavalle | munaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | munaavana | munaavina |
| translatiivi | munaavaksi | munaaviksi |
| abessiivi | munaavatta | munaavitta |
| instruktiivi | – | munaavin |
| komitatiivi | – | munaavine |