munaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
munaaminen (38)
- teonnimi verbistä munata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | munaaminen | munaamiset |
| genetiivi | munaamisen | munaamisten munaamisien |
| partitiivi | munaamista | munaamisia |
| akkusatiivi | munaaminen; munaamisen |
munaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | munaamisessa | munaamisissa |
| elatiivi | munaamisesta | munaamisista |
| illatiivi | munaamiseen | munaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | munaamisella | munaamisilla |
| ablatiivi | munaamiselta | munaamisilta |
| allatiivi | munaamiselle | munaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | munaamisena (munaamisna) |
munaamisina |
| translatiivi | munaamiseksi | munaamisiksi |
| abessiivi | munaamisetta | munaamisitta |
| instruktiivi | – | munaamisin |
| komitatiivi | – | munaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | munaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
munaamis- | |