muljauttanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
muljauttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä muljauttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muljauttanut | muljauttaneet |
| genetiivi | muljauttaneen | muljauttaneiden muljauttaneitten |
| partitiivi | muljauttanutta | muljauttaneita |
| akkusatiivi | muljauttanut; muljauttaneen | muljauttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muljauttaneessa | muljauttaneissa |
| elatiivi | muljauttaneesta | muljauttaneista |
| illatiivi | muljauttaneeseen | muljauttaneisiin muljauttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muljauttaneella | muljauttaneilla |
| ablatiivi | muljauttaneelta | muljauttaneilta |
| allatiivi | muljauttaneelle | muljauttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muljauttaneena | muljauttaneina |
| translatiivi | muljauttaneeksi | muljauttaneiksi |
| abessiivi | muljauttaneetta | muljauttaneitta |
| instruktiivi | – | muljauttanein |
| komitatiivi | – | muljauttaneine |