muhinoiva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
muhinoiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä muhinoida
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muhinoiva | muhinoivat |
| genetiivi | muhinoivan | muhinoivien (muhinoivain) |
| partitiivi | muhinoivaa | muhinoivia |
| akkusatiivi | muhinoiva; muhinoivan | muhinoivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muhinoivassa | muhinoivissa |
| elatiivi | muhinoivasta | muhinoivista |
| illatiivi | muhinoivaan | muhinoiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muhinoivalla | muhinoivilla |
| ablatiivi | muhinoivalta | muhinoivilta |
| allatiivi | muhinoivalle | muhinoiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muhinoivana | muhinoivina |
| translatiivi | muhinoivaksi | muhinoiviksi |
| abessiivi | muhinoivatta | muhinoivitta |
| instruktiivi | – | muhinoivin |
| komitatiivi | – | muhinoivine |