muhinoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
muhinoiminen (38)
- teonnimi verbistä muhinoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muhinoiminen | muhinoimiset |
| genetiivi | muhinoimisen | muhinoimisten muhinoimisien |
| partitiivi | muhinoimista | muhinoimisia |
| akkusatiivi | muhinoiminen; muhinoimisen |
muhinoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muhinoimisessa | muhinoimisissa |
| elatiivi | muhinoimisesta | muhinoimisista |
| illatiivi | muhinoimiseen | muhinoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muhinoimisella | muhinoimisilla |
| ablatiivi | muhinoimiselta | muhinoimisilta |
| allatiivi | muhinoimiselle | muhinoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muhinoimisena (muhinoimisna) |
muhinoimisina |
| translatiivi | muhinoimiseksi | muhinoimisiksi |
| abessiivi | muhinoimisetta | muhinoimisitta |
| instruktiivi | – | muhinoimisin |
| komitatiivi | – | muhinoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | muhinoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
muhinoimis- | |