motivoituminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
motivoituminen (38)
- teonnimi verbistä motivoitua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | motivoituminen | motivoitumiset |
| genetiivi | motivoitumisen | motivoitumisten motivoitumisien |
| partitiivi | motivoitumista | motivoitumisia |
| akkusatiivi | motivoituminen; motivoitumisen |
motivoitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | motivoitumisessa | motivoitumisissa |
| elatiivi | motivoitumisesta | motivoitumisista |
| illatiivi | motivoitumiseen | motivoitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | motivoitumisella | motivoitumisilla |
| ablatiivi | motivoitumiselta | motivoitumisilta |
| allatiivi | motivoitumiselle | motivoitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | motivoitumisena (motivoitumisna) |
motivoitumisina |
| translatiivi | motivoitumiseksi | motivoitumisiksi |
| abessiivi | motivoitumisetta | motivoitumisitta |
| instruktiivi | – | motivoitumisin |
| komitatiivi | – | motivoitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | motivoitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
motivoitumis- | |