motittanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
motittanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä motittaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | motittanut | motittaneet |
| genetiivi | motittaneen | motittaneiden motittaneitten |
| partitiivi | motittanutta | motittaneita |
| akkusatiivi | motittanut; motittaneen | motittaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | motittaneessa | motittaneissa |
| elatiivi | motittaneesta | motittaneista |
| illatiivi | motittaneeseen | motittaneisiin motittaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | motittaneella | motittaneilla |
| ablatiivi | motittaneelta | motittaneilta |
| allatiivi | motittaneelle | motittaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | motittaneena | motittaneina |
| translatiivi | motittaneeksi | motittaneiksi |
| abessiivi | motittaneetta | motittaneitta |
| instruktiivi | – | motittanein |
| komitatiivi | – | motittaneine |