monologi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]monologi (5)
- yksinpuhelu, itsekseen puhelu
- draaman laji, jossa puhuu vain yksi näyttelijä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmonoˌlogi/
- tavutus: mo‧no‧lo‧gi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | monologi | monologit |
| genetiivi | monologin | monologien (monologein) |
| partitiivi | monologia | monologeja |
| akkusatiivi | monologi; monologin |
monologit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | monologissa | monologeissa |
| elatiivi | monologista | monologeista |
| illatiivi | monologiin | monologeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | monologilla | monologeilla |
| ablatiivi | monologilta | monologeilta |
| allatiivi | monologille | monologeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | monologina | monologeina |
| translatiivi | monologiksi | monologeiksi |
| abessiivi | monologitta | monologeitta |
| instruktiivi | – | monologein |
| komitatiivi | – | monologeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | monologi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |