monisto
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
monisto (2)
- (matematiikka) topologinen avaruus, joka paikallisesti on täysin euklidisen avaruuden kaltainen, mutta on kokonaisuutena Hausdorffin avaruus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | monisto | monistot |
| genetiivi | moniston | monistojen monistoiden monistoitten |
| partitiivi | monistoa | monistoita monistoja |
| akkusatiivi | monisto; moniston |
monistot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | monistossa | monistoissa |
| elatiivi | monistosta | monistoista |
| illatiivi | monistoon | monistoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | monistolla | monistoilla |
| ablatiivi | monistolta | monistoilta |
| allatiivi | monistolle | monistoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | monistona | monistoina |
| translatiivi | monistoksi | monistoiksi |
| abessiivi | monistotta | monistoitta |
| instruktiivi | – | monistoin |
| komitatiivi | – | monistoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | monisto- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |