mokaaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mokaaja (10)
- henkilö, jolla on taipumus mokata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mokaaja | mokaajat |
| genetiivi | mokaajan | mokaajien (mokaajain) |
| partitiivi | mokaajaa | mokaajia |
| akkusatiivi | mokaaja; mokaajan |
mokaajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mokaajassa | mokaajissa |
| elatiivi | mokaajasta | mokaajista |
| illatiivi | mokaajaan | mokaajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mokaajalla | mokaajilla |
| ablatiivi | mokaajalta | mokaajilta |
| allatiivi | mokaajalle | mokaajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mokaajana | mokaajina |
| translatiivi | mokaajaksi | mokaajiksi |
| abessiivi | mokaajatta | mokaajitta |
| instruktiivi | – | mokaajin |
| komitatiivi | – | mokaajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mokaaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Rinnakkaismuodot[muokkaa]
- (slangia) mogari