moikkaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
moikkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä moikata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | moikkaava | moikkaavat |
| genetiivi | moikkaavan | moikkaavien (moikkaavain) |
| partitiivi | moikkaavaa | moikkaavia |
| akkusatiivi | moikkaava; moikkaavan | moikkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | moikkaavassa | moikkaavissa |
| elatiivi | moikkaavasta | moikkaavista |
| illatiivi | moikkaavaan | moikkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | moikkaavalla | moikkaavilla |
| ablatiivi | moikkaavalta | moikkaavilta |
| allatiivi | moikkaavalle | moikkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | moikkaavana | moikkaavina |
| translatiivi | moikkaavaksi | moikkaaviksi |
| abessiivi | moikkaavatta | moikkaavitta |
| instruktiivi | – | moikkaavin |
| komitatiivi | – | moikkaavine |