mitättömyys
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mitättömyys (40)
- se, että on mitätön
- (kuvaannollisesti, halventava) vähäpätöinen asia tai esine; saamaton tai ponneton ihminen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmit̪æt̪ˌt̪ømyːs/
- tavutus: mi‧tät‧tö‧myys
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mitättömyys | mitättömyydet |
genetiivi | mitättömyyden | mitättömyyksien |
partitiivi | mitättömyyttä | mitättömyyksiä |
akkusatiivi | mitättömyys; mitättömyyden |
mitättömyydet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mitättömyydessä | mitättömyyksissä |
elatiivi | mitättömyydestä | mitättömyyksistä |
illatiivi | mitättömyyteen | mitättömyyksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mitättömyydellä | mitättömyyksillä |
ablatiivi | mitättömyydeltä | mitättömyyksiltä |
allatiivi | mitättömyydelle | mitättömyyksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mitättömyytenä | mitättömyyksinä |
translatiivi | mitättömyydeksi | mitättömyyksiksi |
abessiivi | mitättömyydettä | mitättömyyksittä |
instruktiivi | – | mitättömyyksin |
komitatiivi | – | mitättömyyksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | mitättömyyde- | |
vahva vartalo | mitättömyyte- | |
konsonantti- vartalo |
mitättömyyt- |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. ja 2. se, että on mitätön; joku tai jokin, joka on vähäpätöinen, aikaansaamaton tai ponneton
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
- (myös kuvaannollisesti) suuruus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- mitättömyys Kielitoimiston sanakirjassa