mittaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
mittaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä mitata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mittaava | mittaavat |
| genetiivi | mittaavan | mittaavien (mittaavain) |
| partitiivi | mittaavaa | mittaavia |
| akkusatiivi | mittaava; mittaavan | mittaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mittaavassa | mittaavissa |
| elatiivi | mittaavasta | mittaavista |
| illatiivi | mittaavaan | mittaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mittaavalla | mittaavilla |
| ablatiivi | mittaavalta | mittaavilta |
| allatiivi | mittaavalle | mittaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mittaavana | mittaavina |
| translatiivi | mittaavaksi | mittaaviksi |
| abessiivi | mittaavatta | mittaavitta |
| instruktiivi | – | mittaavin |
| komitatiivi | – | mittaavine |