mitätöityminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mitätöityminen (38)
- teonnimi verbistä mitätöityä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mitätöityminen | mitätöitymiset |
| genetiivi | mitätöitymisen | mitätöitymisten mitätöitymisien |
| partitiivi | mitätöitymistä | mitätöitymisiä |
| akkusatiivi | mitätöityminen; mitätöitymisen |
mitätöitymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mitätöitymisessä | mitätöitymisissä |
| elatiivi | mitätöitymisestä | mitätöitymisistä |
| illatiivi | mitätöitymiseen | mitätöitymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mitätöitymisellä | mitätöitymisillä |
| ablatiivi | mitätöitymiseltä | mitätöitymisiltä |
| allatiivi | mitätöitymiselle | mitätöitymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mitätöitymisenä (mitätöitymisnä) |
mitätöitymisinä |
| translatiivi | mitätöitymiseksi | mitätöitymisiksi |
| abessiivi | mitätöitymisettä | mitätöitymisittä |
| instruktiivi | – | mitätöitymisin |
| komitatiivi | – | mitätöitymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mitätöitymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mitätöitymis- | |