minttu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Minttu


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

minttu (1-C)

  1. jokin Mentha-suvun kasvi, yleensä viherminttu tai piparminttu
  2. edellisistä uutetun tai synteettisen eteerisen öljyn, mentolin, tunnusomainen aromi; sillä maustettu makeinen tai muu vastaava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈmin̪t̪̪ːu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi minttu mintut
genetiivi mintun minttujen
partitiivi minttua minttuja
akkusatiivi minttu;
mintun
mintut
sisäpaikallissijat
inessiivi mintussa mintuissa
elatiivi mintusta mintuista
illatiivi minttuun minttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mintulla mintuilla
ablatiivi mintulta mintuilta
allatiivi mintulle mintuille
muut sijamuodot
essiivi minttuna minttuina
translatiivi mintuksi mintuiksi
abessiivi mintutta mintuitta
instruktiivi mintuin
komitatiivi minttuine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

todennäköisesti muinaisruotsin mynta < latinan sanasta mentha tai muinaiskreikan sanasta μίνθη (mínthē)[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

jalominttu, kissanminttu, käenminttu, minttujäätelö, minttulikööri, minttupastilli, minttutee, piparminttu, puolanminttu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • minttu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 87. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.