miekkailija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
miekkailija (12)
- taitava miekan käyttäjä, joka miekkailee
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmie̯kːɑi̯ˌlijɑ/
- tavutus: miek‧kai‧li‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | miekkailija | miekkailijat |
genetiivi | miekkailijan | miekkailijoiden miekkailijoitten (miekkailijain) |
partitiivi | miekkailijaa | miekkailijoita |
akkusatiivi | miekkailija; miekkailijan |
miekkailijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | miekkailijassa | miekkailijoissa |
elatiivi | miekkailijasta | miekkailijoista |
illatiivi | miekkailijaan | miekkailijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | miekkailijalla | miekkailijoilla |
ablatiivi | miekkailijalta | miekkailijoilta |
allatiivi | miekkailijalle | miekkailijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | miekkailijana | miekkailijoina |
translatiivi | miekkailijaksi | miekkailijoiksi |
abessiivi | miekkailijatta | miekkailijoitta |
instruktiivi | – | miekkailijoin |
komitatiivi | – | miekkailijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | miekkailija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- miekkailija Kielitoimiston sanakirjassa