miekkailija
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]miekkailija (12)
- taitava miekan käyttäjä, joka miekkailee
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmie̯kːɑi̯ˌlijɑ/
- tavutus: miek‧kai‧li‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | miekkailija | miekkailijat |
| genetiivi | miekkailijan | miekkailijoiden miekkailijoitten (miekkailijain) |
| partitiivi | miekkailijaa | miekkailijoita |
| akkusatiivi | miekkailija; miekkailijan |
miekkailijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | miekkailijassa | miekkailijoissa |
| elatiivi | miekkailijasta | miekkailijoista |
| illatiivi | miekkailijaan | miekkailijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | miekkailijalla | miekkailijoilla |
| ablatiivi | miekkailijalta | miekkailijoilta |
| allatiivi | miekkailijalle | miekkailijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | miekkailijana | miekkailijoina |
| translatiivi | miekkailijaksi | miekkailijoiksi |
| abessiivi | miekkailijatta | miekkailijoitta |
| instruktiivi | – | miekkailijoin |
| komitatiivi | – | miekkailijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | miekkailija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]miekkailla (vokaalivartalo miekkaile-) + -ja
Käännökset
[muokkaa]1. miekkailija
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- miekkailija Kielitoimiston sanakirjassa