miehittäjä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (sodankäynti) valtio joka miehittää toisen alueita
- (sodankäynti) miehitysjoukkojen sotilas
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmie̯hit̪ˌt̪æjæ/
- tavutus: mie‧hit‧tä‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | miehittäjä | miehittäjät |
| genetiivi | miehittäjän | miehittäjien (miehittäjäin) |
| partitiivi | miehittäjää | miehittäjiä |
| akkusatiivi | miehittäjä; miehittäjän |
miehittäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | miehittäjässä | miehittäjissä |
| elatiivi | miehittäjästä | miehittäjistä |
| illatiivi | miehittäjään | miehittäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | miehittäjällä | miehittäjillä |
| ablatiivi | miehittäjältä | miehittäjiltä |
| allatiivi | miehittäjälle | miehittäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | miehittäjänä | miehittäjinä |
| translatiivi | miehittäjäksi | miehittäjiksi |
| abessiivi | miehittäjättä | miehittäjittä |
| instruktiivi | – | miehittäjin |
| komitatiivi | – | miehittäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | miehittäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]2. miehitysjoukkojen sotilas
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- miehittäjä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10