mestaruus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]mestaruus (40)
- kilpailun tai kilpailusarjan voittaminen
- Hamilton voitti F1-mestaruuden tänä vuonna.
- ammattialan mestarina toimiminen
- Tuleva mestaruus on kisällin uran suurin innoitin.
- Huippuosaamista edellyttävä mestaruus on vaatimuksena joidenkin töiden tekemiselle.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmest̪ɑruːs/
- tavutus: mes‧ta‧ruus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mestaruus | mestaruudet |
| genetiivi | mestaruuden | mestaruuksien |
| partitiivi | mestaruutta | mestaruuksia |
| akkusatiivi | mestaruus; mestaruuden |
mestaruudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mestaruudessa | mestaruuksissa |
| elatiivi | mestaruudesta | mestaruuksista |
| illatiivi | mestaruuteen | mestaruuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mestaruudella | mestaruuksilla |
| ablatiivi | mestaruudelta | mestaruuksilta |
| allatiivi | mestaruudelle | mestaruuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mestaruutena | mestaruuksina |
| translatiivi | mestaruudeksi | mestaruuksiksi |
| abessiivi | mestaruudetta | mestaruuksitta |
| instruktiivi | – | mestaruuksin |
| komitatiivi | – | mestaruuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | mestaruude- | |
| vahva vartalo | mestaruute- | |
| konsonantti- vartalo |
mestaruut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kilpailun tai kilpailusarjan voittaminen
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hallimestaruus, ikämiesmestaruus, mestaruuskilpailu, mestaruuskisa, mestaruusmitali, mestaruusottelu, mestaruusturnaus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- mestaruus Kielitoimiston sanakirjassa