messu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Wikipedia
Katso artikkeli Messu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi[muokkaa]

messu (1)

  1. (kristinusko, yleisesti) jumalanpalvelus
  2. (kristinusko, erityisesti) jumalanpalvelus, joka sisältää ehtoollisen
  3. (katolisuus) jumalanpalveluksen osa, joka sisältää ehtoollisen
  4. (musiikki) sävellys tai sävellyssarja, joka sisältää kristillisen liturgian osat sävellettyinä
  5. (arkikieltä) äänekäs kiista, riitaisa mesoaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmessu/
  • tavutus: mes‧su

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi messu messut
genetiivi messun messujen
partitiivi messua messuja
akkusatiivi messu;
messun
messut
sisäpaikallissijat
inessiivi messussa messuissa
elatiivi messusta messuista
illatiivi messuun messuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi messulla messuilla
ablatiivi messulta messuilta
allatiivi messulle messuille
muut sijamuodot
essiivi messuna messuina
translatiivi messuksi messuiksi
abessiivi messutta messuitta
instruktiivi messuin
komitatiivi messuine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • samaa tarkoittavasta ruotsin sanasta mässa < myöhäislatinan sanasta missa < messun lopetussanoista Ite, missa est! ’Menkää, [teidät] on lähetetty!’

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

iltamessu, jazzmessu, messuemäntä, messuhalli, messukasukka, messuosasto, messusarja, messutavara, messu-uhri, messuvieras, sielumessu, sielunmessu, viikkomessu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • messu Kielitoimiston sanakirjassa

Islanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

messu

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen muoto sanasta messa
  2. (taivutusmuoto) yksikön datiivin epämääräinen muoto sanasta messa
  3. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin epämääräinen muoto sanasta messa

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

messū

  1. (taivutusmuoto) 2. supiini sanasta metō