messu

Suomi

Substantiivi

messu (1)

1. (kristinusko, yleisesti) jumalanpalvelus
2. (kristinusko, erityisesti) jumalanpalvelus, joka sisältää ehtoollisen
3. (katolisuus) jumalanpalveluksen osa, joka sisältää ehtoollisen
4. (musiikki) sävellys tai sävellyssarja, joka sisältää kristillisen liturgian osat sävellettyinä
5. (arkikieltä) äänekäs kiista, riitaisa mesoaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈmesːu/
• tavutus: mes‧su

Etymologia

• samaa tarkoittavasta ruotsin sanasta mässa < myöhäislatinan sanasta missa < messun lopetussanoista Ite, missa est! ’Menkää, [teidät] on lähetetty!’

Käännökset

1. ja 2. jumalanpalvelus – varsinkin sellainen, johon kuuluu ehtoollinen

englanti: mass espanja: misa f. islanti: messa f. italia: messa f. latina: missa norja (bokmål): messe m./f. norja (nynorsk): messe f. puola: msza f. ranska: messe f.

ruotsi: mässa saksa: Messe f. tanska: messe tšekki: mše f. turkki: kudas ayini unkari: mise venäjä: ме́сса f. viro: missa

2. sävellys

saksa: Messe f.

turkki: missa

Liittyvät sanat

• jumalanpalvelus, liturgia

Johdokset

• verbit: messuta

Yhdyssanat

iltamessu, jazzmessu, messuemäntä, messuhalli, messukasukka, messuosasto, messusarja, messutavara, messu-uhri, messuvieras, sielumessu, sielunmessu, viikkomessu

Aiheesta muualla

• messu Kielitoimiston sanakirjassa

Islanti

Substantiivi

messu

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen muoto sanasta messa
2. (taivutusmuoto) yksikön datiivin epämääräinen muoto sanasta messa
3. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin epämääräinen muoto sanasta messa

Latina

Verbi

messū

1. (taivutusmuoto) 2. supiini sanasta metō