merkonomi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- kauppaoppilaitoksen opistoasteinen talouden alan tutkinto; henkilö jolla on ko. tutkinto
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | merkonomi | merkonomit |
| genetiivi | merkonomin | merkonomien (merkonomein) |
| partitiivi | merkonomia | merkonomeja |
| akkusatiivi | merkonomi; merkonomin |
merkonomit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | merkonomissa | merkonomeissa |
| elatiivi | merkonomista | merkonomeista |
| illatiivi | merkonomiin | merkonomeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | merkonomilla | merkonomeilla |
| ablatiivi | merkonomilta | merkonomeilta |
| allatiivi | merkonomille | merkonomeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | merkonomina | merkonomeina |
| translatiivi | merkonomiksi | merkonomeiksi |
| abessiivi | merkonomitta | merkonomeitta |
| instruktiivi | – | merkonomein |
| komitatiivi | – | merkonomeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | merkonomi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista merko- ja -nomi; alkuosa merko- on sepitetty latinan sanojen kuten mercātus, mercātūra, mercor ja Mercurius ’kaupan jumala’ pohjalta. Sanan kehitti Eino I. Leino kauppaopistojen oppilasyhdistysten julistamaan kilpailuun vuonna 1945.[2]
Käännökset[muokkaa]
1. talouden alan tutkinto
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- merkonomi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.