merkittäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
merkittäminen (38)
- teonnimi verbistä merkittää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | merkittäminen | merkittämiset |
| genetiivi | merkittämisen | merkittämisten merkittämisien |
| partitiivi | merkittämistä | merkittämisiä |
| akkusatiivi | merkittäminen; merkittämisen |
merkittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | merkittämisessä | merkittämisissä |
| elatiivi | merkittämisestä | merkittämisistä |
| illatiivi | merkittämiseen | merkittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | merkittämisellä | merkittämisillä |
| ablatiivi | merkittämiseltä | merkittämisiltä |
| allatiivi | merkittämiselle | merkittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | merkittämisenä (merkittämisnä) |
merkittämisinä |
| translatiivi | merkittämiseksi | merkittämisiksi |
| abessiivi | merkittämisettä | merkittämisittä |
| instruktiivi | – | merkittämisin |
| komitatiivi | – | merkittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | merkittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
merkittämis- | |