menijä
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]menijä (12)
- henkilö, joka menee
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmenijæ/
- tavutus: me‧ni‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | menijä | menijät |
| genetiivi | menijän | menijöiden menijöitten (menijäin) |
| partitiivi | menijää | menijöitä |
| akkusatiivi | menijä; menijän |
menijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | menijässä | menijöissä |
| elatiivi | menijästä | menijöistä |
| illatiivi | menijään | menijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | menijällä | menijöillä |
| ablatiivi | menijältä | menijöiltä |
| allatiivi | menijälle | menijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | menijänä | menijöinä |
| translatiivi | menijäksi | menijöiksi |
| abessiivi | menijättä | menijöittä |
| instruktiivi | – | menijöin |
| komitatiivi | – | menijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | menijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka menee
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- menijä Kielitoimiston sanakirjassa